Jännän äärellä – vanha Tulitikkutehdas

On tiettyjä asioita joista en aina tahdo muistaa että joku oikeasti tekee niitä. Sellaiset pikkujutut kuin pampulat, pullonkorkit, hammastikut, kuminauhat, ruuvit ja mutterit, napit, nepparit ja ne ohuet lenkit uusien t-paitojen takaosassa joiden ansioista se pysyy paremmin henkarissa sekä pikkuruiset korvakorujen taustamuovit – noin muutamia mainitakseni. Olen aina ajatellut että ne vaan tulee. Ehkä se johtuu siitä että niitä ei juuri koskaan tarvitse ostaa, niitä vain ilmestyy työpöydän laatikkoon, oletettavasti siitä samasta musta aukosta johon kaikki piianpinnit aina katoavat.

Yksi tämmöinen tuote on tulitikut. Paitsi että joku on joskus ihan oikeasti valmistanut niitä, koska Tampereen Santalahdessa on ollut ihka oikea Tulitikkutehdas! Kokonainen tehdas pelkkiä tulitikkuja varten!! Vaikka siellä ei ole valmistettu mitään enään vuosikymmeniin, paikka tunnetaan edelleen nimellä ”vanha Tulitikkutehdas” tai ”Santalahden Tulitikkutehdas”.

Tehdäänpä tällä kertaa niin päin että ensin laitan kuvia, sitten historiaa. Eräänä kauniina sunnuntai-aamuna (eilen) päätin polkaista puoliväliin työmatkaani, Paasikiventien varrelle. Ajankohtaan vaikutti mm. kaunis ilma, vapaapäivä ja se että paikkaa asuttavat hämärähiipparit todennäköisesti viettävät sunnuntai-päivänsä pää vessanpöntössä kuten normaalit ihmiset, joten saisin olla rauhassa. Rakennushan näytti siis tältä (kuva on lainattu edellisestä kirjoituksesta, sen takia puissa ei ole lehtiä):

20170504_073658

Loiston päivänsä menettäneen tiilirakennuksen isot ikkunat on rikottu aikoja sitten ja se on reilun vuosikymmenen aikana muuttunut graffititaiteilijoiden toimesta yhdeksi suureksi, eläväksi taideteokseksi. Valitsin sisäänkäynniksi alla näkyvän, rakennuksen päädyssä sijaitsevan, houkuttelevan näköisen oven.

20170521_110605

Sekä rakennuksen sisä- että ulkopuolelta huomaa että täällä hengataan ja varmaan vietetään öitäkin (patjoista päätellen).

20170521_111042

Tehtaan keskivaiheilta vie raput yläkertaan, joka on suunnilleen samassa kunnossa kuin alempikin kerros.

20170521_111218

 

Sen verran täytyy muuten sanoa, että jos aiotte käydä katsomassa Tulitikkutehdasta, niin laittakaa kunnon kengät jalkaan ja katsokaa mihin astutte. Ulkopuoli on täynnä lasinsirpaleita (kaiken muun roinan lisäksi) ja tehtaan sisäpuolella on tämmöisiä isoja reikiä lattiassa. Eli ei kannata kulkea nenä kiinni kamerassa 🙂

20170521_111121

Ovessa luki ”älä avaa”. Avasin silti 😀

20170521_111645

20170521_111421

20170521_112149

Sain toistuvia sydäreitä ohi hulmahtelevista puluista jotka lensivät sisään ja ulos rikkinäisistä ikkunoista. Niiden ääntelykin on jotenkin aavemaista tuollaisessa ympäristössä. Taustalla häämöttää Näsijärvi.

20170521_111702

Toisen puolen ikkunoista näkyi lisää vanhoja rakennuksia. Silta näyttää haperolta, mutta kyllä siitä kestää kävellä (en kuitenkaan välttämättä nojailisi kaiteisiin).

20170521_112200

20170521_112305

Kun tulin ulos, huomasin ettei tehdasrakennuksessa ole kolmatta kerrosta. Silti yläkerrasta johti rappuset vielä ylemmäs. Harmin paikka etten käynyt tutkimassa mitä sieltä olisi löytynyt. Olisikohan päässyt suoraan katolle?

20170521_112414

20170521_112430

Siinä olisi ollut tämänkin näköinen rakennus, mutta sieltä kuului sisältä jotain hämärää laulua, joten en uskaltanut mennä lähemmäksi. Minulla oli muutenkin turvasumute käden ulottuvilla koko kierroksen ajan koska olen vainoharhainen ja katsonut liikaa Criminal Mindsia 😀

20170521_112453

Tämä alla näkyvä rakennus sen sijaan tuli katsottua läpi. Rakennus oli tarkoitettu autojen säilytykseen ja huoltoon niihin aikoihin kun Tulitikkutehtaan tiloissa toimi Pekka Mäkisen Auto- ja Varaosaliike (josta lisää kirjoituksen loppupuolella).

20170521_112301

Yläkerta oli yhtä isoa hallia jonka läpi menivät kapeat kiskot.

20170521_112511

Hallin päädyssä, pöheikön ja puiden takana oli joku ihme rakennelma. Kännykällä zoomasin että mitä siinä lukee…

20170521_112638

Aha. Vessa. En käynyt katsomassa lähempää 😀

20170521_112732

Alakerrassa näytti jotakuinkin tältä:

20170521_113244

Myös ulkopuolelta löytyi sohvia, tuolinraatoja, isojen autojen renkaita, ruoka- ja juomapakkauksia, vaatteita (mm. kukalliset naisten alushousut joiden tarinaa en halua tietää tarkemmin) sekä lukemattomat määrät spray-tölkkejä. Mietin että jos tyhjistä spray-tölkeistä saisi panttia kuten tyhjistä pulloista, niin tuolta saisi kerättyä pienen omaisuuden jonka turvin voisi jäädä vaikka eläkkeelle 😀

20170521_112936

Tulitikkutehtaan toisessa päädyssä oli romahtamispisteessä oleva matalampi siipi- tai hallirakennus tai mikälie, josta kohoaa korkea piippu. Piipusta on selvästi tipahdellut yksittäisiä tiilejä, mutta sitkeästi se on pysynyt pystyssä kaikki nämä vuodet.

20170521_113521

Tuohon matalaan lisäsiipeen oli muuten ilmestynyt hieno tilataideteos hajoavan rakennuksen ja graffititaiteilijoiden yhteistyöllä:

20170521_113650

20170521_113801

Siinä ne heiluivat hissukseen tuulessa, värikkäät betonimöykyt. Jonain päivänä ne tulevat ryminällä alas, toivottavasti kukaan ei ole silloin alla.

20170521_114004

Sohvaryhmä melkein kuin sisustuslehdestä!

20170521_114105

Kotiin päin polkiessani päätin ajaa Tipotien terveysaseman ohi, jolloin Tulitikkutehdas jää alla näkyvässä kuvassa vasemmalle, junan takana olevien puiden piiloon. Mutta järvinäköalan huomioon ottaen on helppo ymmärtää miksi Tampereen kaupunki havittelee Santalahden tontteja rakennettaviksi.

20170521_115121

Ja taas varoitus että jos historia ei kiinnosta niin voitte jättää lukemisen tähän 🙂

Kun tehdas valmistui vuonna 1925, rakennus sijaitsi Näsijärven rannassa. Ninneroisen blogista (johon viittasin jo edellisessä kirjoituksessa) löytyy kartta Santalahden alueen tehtaista ja se havainnollistaa hyvin kuinka paljon lähempänä ranta on ollut siihen aikaan.

Ensimmäiset 50 vuotta rakennuksessa toimi tulitikkutehdas, 44 vuoden ajan nimellä OTK:n tulitikkutehdas ja viimeiset 6 vuotta nimellä Finn-Match Oy. OTK eli Osuustukkukauppa, nyttemmin Tradeka, valmisti Tampereella sekä lihajalosteita että tulitikkuja. Tulitikut tehtiin tehtaan rantaan uitetuista haapapuutukeista, jotka kuorittiin, pätkittiin ja pilkottiin tikuiksi, jotka sitten kastettiin rikkiin, kuivattiin ja pakattiin askeihin.

Kun Tulitikkutehdas lopetti toimintansa vuonna 1975, entisen tehdasrakennuksen osti autokauppias Pekka Mäkinen. Mäkinen oli kuorma-autoihin erikoistunut kauppias, jonka autokaupan kerrotaan olleen Pohjoismaiden suurin kuorma-autoliike vuonna 1969, työntekijöitä tuohon aikaan Nekalassa sijainneessa liikkeessä oli 150-200. Vanhan tulitikkutehtaan tiloihin muutettaessa henkilökuntaa oli liikkeessä enää kolme. Viimeiset vuodet Pekka Mäkinen pyöritti auto- ja varaosaliikettään yksin, kunnes menehtyi työnsä ääreen vuonna 2005.

Pekka Mäkisen kuoltua tehtaan piha jäi täyteen kuorma-autoja, joukossa harvinaisuuksiakin. Keräilijät vievät parhaat päältä, loput jäivät säiden armoille ja ruostuivat puhki, kunnes ne kärrättiin romuttamille joitakin vuosia takaperin. Tehdas jäi tyhjilleen. Vielä 2010-luvun alussa sieltä saattoi löytää konttorikalusteita ja -tarvikkeita, esitteitä ja varaosia (vertailun vuoksi kuvia voi katsoa täältä). Mutta minun käyntini ei paljastanut Mäkisen Autoliikkeestä muita muistoja kuin joitakin yksittäisiä autonrenkaita sekä tehtaan seinään unohtuneen Sisu-mainoksen.
Santalahden tehdasalueeseen kuuluu vielä paperitehdas, luujauhotehdas, kattohuopatehdas ja pahvitehdas. Näitä en huomannut tutkia tällä reissulla ja käsittääkseni osa onkin jo niin huonossa kunnossa että niihin on pääsy estetty aidoilla ja lukoilla. Mutta sen verran alkoi kiinnostamaan, että täytyy piipahtaa vielä tänä kesänä katsomassa Santalahden vanhaa tehdasaluetta laajemmin.

Sitä toivoisi että nämä historialliset rakennukset voisi aina kunnostaa ja remontoida käyttöön, mutta onhan se ennenkin nähty ettei vanhoja asioita arvosteta. Annetaan niiden mennä niin huonoon kuntoon ettei enää kannata kunnostaa, puretaan pois ja rakennetaan tilalle rumia betonilaatikoita. Näinhän se menee. Mutta olen iloinen että ehdin käydä katsomassa tätä Tulitikkutehdasta, joka oli itselleni mielenkiintoisin näistä kohteista. Eihän sitä koskaan tiedä milloin polkaisen tästä ohi töihin ja huomaan että koko rakennus on pistetty matalaksi.

Ja vielä pari vinkkiä jos haluat käydä itse tutustumassa paikkaan: tosiaan hyvät kengät jalkaan (itselläni oli lenkkarit). Turvallisinta on varmasti käydä päiväsaikaan ja jonkun kaverin kanssa, vaikka ei tuolla ainakaan noin sunnuntaina aamupäivästä näkynyt muita kuin itseni kaltaisia valokuvaajia. Paitsi tietysti se hämärän kuuloinen laulu, josta en osaa sanoa sen tarkemmin. Tulitikkutehdas ainakin näyttää olevan vielä ihan tukevasti pystyssä, mutta siihen lisäsiipeen en uskaltanut mennä sisälle. Enkä ottaisi lapsia tai lemmikkiä mukaan.

Muita lähteitä:

Tulitikkutehtaan ja Pekka Mäkisen historiasta oli kerrottu niin elävästi Turistina kotikaupungissani -blogissa että käytin sitä lähteenä omaan historia-osiooni.

Syrjäseutu-blogissa on ehditty tutustua myös muihin Santalahden alueen vanhoihin tehtaisiin.

Säde Sara Matilden blogissa on myös hienoja kuvia paikasta.

Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelmassa on vanhoja kuvia tehtaalta.

Ylen sivuilta löytyy yksi tarina siitä, millaista tehtaalla oli työskennellä.

Tampere vanhoissa postikorteissa blogissa mm. Tampereen tulitikkutehtaiden historiasta ja tehtaan työoloista.

Pispalan feimistä kulttuurikeskus? Ylen uutinen täällä.

Aamulehdessä uutisoitiin juuri viime viikolla kaikkien aikojen romanttisimmasta kosinnasta joka liittyy Tulitikkutehtaaseen. Itse en tuota kyseistä graffitia huomannut.

Virtuaalikuvaa.

Ja vielä lupaamani vocabulary-osuus tähän loppuun:

sillage

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s